kisatunnelmia

-- Osallistuttiin Wintterin kanssa Auburn Estaten Kalla Cupin toisessa osakilpailussa kahteen koululuokkaan; vaativaan A:han ja B:hen. Sijoituttiin hienosti, mukaan lähti nimittäin sinivalkoinen sekä sininen ruusuke!
Alta löydät meidän kisatunnelmista aamulla.

"Huomenia" kuulu ääni mun selän takaa. Taisin säpsähtää sitä enemmän kuin Wintteri.
"Huomenta vain" vastasin tummahiuksiselle miehelle. Mun aivot tais olla hieman unessa, sillä meni useempi hetki rekisteröidä miehen kasvot. Olipa hän komea. Mies käveli omalle trailerilleen ja pian traikun perästä näkyi vaalea takamus. Jos mies oli komea, hevonen oli jumalallinen. Wintter hörähti uudelle tuttavuudelle ja jouduin pitämään hevosta vähän tiukemmassa otteessa.
"Oliko hän se Sokkien oma kasvatti?" utelin varovasti. Mies katto muhun pehmeä hymy kasvoillaan ja nyökkäsi.
"Kallan Fallfudge, nuorehko tamma" mies vastasi ja taputti voikkoa kaulalle.
"Kaunis" totesin. Samassa tajusin miettiväni miltä itse näytin muiden udellessa Wintteristä.

Loppujen lopuks, en tiedä yhtään miksi mä Wintterin ostin. Mut toisaalta, mulla oli pitkään suunnitelmissa ostaa oma hevonen. Joku, jonka kans kehittyy ratsastajana. Mun taso oriin nähden ainakin oli miinuksen puolella, mut eiköhän se täs ajan kans parane entisestään kuin kohisten. Ainakin ensimmäinen osakilpailu meni paremmin ku ajattelin (jos siis alkujännitystä ei muistele).

Sitä tunnetta mä en ikinä unoha, jonka koin taluttaessani ensimmäistä omaa hevostani talliin odottamaan seuraavia haasteita mun kans. Enkä sitä ilmettä Jonin kasvoilla, ku sain näyttää sille Wintterin kuvan ekaa kertaa. Muistan sen päivän ku eilisen.

Ville tuli auttaa mua varusteiden kanssa ja päätettiin samantein kattoo mihin tästä orista mun käsissä oli. Mun sininen huppari sopi hienosti orin karvapeitteeseen ja miten hienosti meijän yhteistyö alko pelaa alusta alkaen. Tai ainakin se tuntu siltä satulaan.

Salaa haaveilin pitkästä ja rauhallisesta maastoreissusta Jonin ja tämän tamman kanssa, mut tiesin ettei se tulis onnistuu. Ei nii pitkää, ku ruunaisin Wintterin ja sitä mä en aikonu. Varsinkaan Chickchickin jälkeen.

Mä en ollu kertaakaan kyseenalaistanu mun päätöstä ostaa Wintteri. Olihan meijän meno ollu joskus aika päätöntä, varsinkin alussa, mut  oltiin kehitytty kaksikkona aikas paljon, jos siis multa kysyttiin. Jon oli pariin otteeseen käyny kuvaamassa meijän menoa ja omaan silmään sattu kaikki maholliset epäkohdat, Jon sen sijaan osotti mulle ne asiat, joissa me onnistuttiin yksikkönä.

Nyt rakas valkea odotti hieman kärsimättömänä kilpailuiden alkua ja halusi päästä näyttämään kaikille osaamisensa. Mua vähän jännitti, miten meillä menis tänä vuonna. Lähtiessäni viemään yli-innokasta oria kohti talliin, mua jopa vähän pelotti, oliko Amanda Sokka yhtä nyrpeenä kattomassa meijän suoritusta, kuten nainen aikasemmin oli valmennuksen aikana tehnyt. Tuskimpa.