Tuliaisia saksan matkalta

Ennen joulua mulla oli mukavasti aikaa käydä hevoskaupoilla Saksassa, ihan oman mielenkiinnon vuoksi. En mä sieltä mitään lähteny ostamaan, mut kumminkaa en päässy tyhjin käsin sieltä lähtemään, tavallaan. Helmwaldiin palautunu kasvatti Winter oli ilmotettu myyntiin ja nimi jo itessään kiehto mua. Jäinki innolla oottamaan millanen ilmestys tää hevonen olis. Hienoista vanhemmista ei ollu epäilystäkään kimon orin astellessa miehen perässä esittelykehään. Orille asetettu hintapyyntökää ei ollu kovin paha. Orilla ei oo jälkikasvua vaikka onkin ollu jalostuksessa jo jonkin aikaa. 

Juttelin välittäjän kanssa kentän laidalla ja nainen kerto englanniks orin olevan edelleen yhtä energinen kuin nuorena, vaikka kaikista aktiivisin kilpailu oli jätetty jo hevosen "korkean" iän vuoksi. Mulle kaheksan vuotias on hevonen parhaas iäs. Soitin äitille kotimaahan ja puhuin sen kanssa orista. Vaikka mutsin muistisairaus oli edenny jo aika pitkälle, edellee nainen muisti mun rakkauden hevosiin ja monen vuoden takasen haaveen omasta hevosesta. Mutsi ei pitäny tätä ostosta tyhmänä, kunhan vaan ite huolehtisin kaiken. 

Lähin ite 17. päivä takasin Suomeen ja seuraavalla viikolla torstaina 21.12. Kytömäen yksityistallin pihaan ajo vieras traileri mukanaan mun ensimmäinen iki oma hevonen. Mua jännitti ihan älyttömästi, vaikka olin miljoona kertaa ollu hevosten kans tekemisissä maasta ja selästä käsin. Helposti me saatiin ori ulos reissunsa päätteeks ja mä lähin viemää sitä suoraan talliin. Ruskan talli piti sisällään enemmän kylmäverisiä ja raskaita puokkeja. Ykskään ei ollu niin siro ja osaava ku Winter. Seuraavat taitajat varmaan löytys Auburnista, Kallan kylästä ihan naapurissa. Purin kuljetussuojat ja muut härpäkkeet hevoselta ja päästin sen karsinaan päiväheinien pariin. Ekan päivän kimo sais viettää sisällä, huomenna päästäs tutustuu Suomen "talviseen" ulkoilmaan.

---